Asiakkaat haluavat ensisijaisesti ostaa myyjiltä keihin voivat luottaa. Olemme mieluiten tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joihin voimme ja uskallamme luottaa. Yhteiskunnan johtoon kunnallisella ja valtiollisella tasolla valitsemme henkilöitä vaaleissa, joihin uskomme voivamme luottaa. Sen pituinen se.

Noinhan sadut päättyvät. Valitettavasti myös luottamus, tai pikemminkin luotettavuus ovat nykymaailmassa enemmän satua kuin totta. Lähes kaikilla on kokemuksia myyjistä, jotka huijasivat tai eivät olleet luottamuksen arvoisia. Väitän että jokaista meistä on satutettu sosiaalisissa ihmissuhteissamme, kun luottamus on toisen osapuolen taholta rikottu, ja esim. salaisuuksiamme on levinnyt ulkopuolisille. Ja puhumattakaan yhteiskuntamme päättäjistä. Me kansalaiset valitsemme erilaisille vaaleilla edustajia kunnan ja valtion virkoihin, sekä muihin yhteiskunnallisiin ja eri järjestöjen tehtäviin. Aivan liian usein annetut lupaukset on rikottu tai jätetty lunastamatta. Pahimmillaan olemme valinneet eduskuntaan jopa rikoksesta tuomittuja ihmisiä! Pätevyys ei ainakaan ole ollut perusteena. Miksei muuten eduskuntaan ole mitään pätevyysvaatimuksia? Se on kuitenkin paikka, jossa tämän maan asioista päätetään. Ja viime vuosilta ja tällä hetkellä näytöt ovat olleet vähintään umpisurkeita/kyseenalaisia. Jos ministeri valehtelee omalle ministeriölleen, eduskunnalle ja koko kansalle, mihin voimme enää uskoa ja luottaa? Ja missä on ministeri “Stubbidon” suoraselkäisyys? Ainoa suoraselkäinen teko on erota, ja myöntää selittelemättä virheensä (ja olla syyttämättä muita).

Miksi me äänestäjät valitsemme päättäjiä, joiden pätevyys ja päätöksentekokyky eivät riitä?

Minun on aivan pakko kysyä: mikä meitä kansalaisia vaivaa? Kerrasta toiseen valitsemme lähes samat kasvot päättämään yhteiskuntamme asioista kunnallisella ja valtiollisella tasolla, vaikka näytöt eivät sitä puolla. Järjestöpuolella meininki on lähes sama: piiri pieni pyörii ja tehtävät vaihtuvat pienen porukan sisällä. Enkä voi olla nostamatta esiin AY-liikettä, joka tätä menoa tuhoaa Suomen.

AY-liikkeen johtajatkin ovat luottamustoimessa, vaikka tällä erää heistä ei juuri kukaan luottamustamme ansaitse. Etenkin kun nyt on noussut julkisuuteen AY-liikkeen kytkyjä eri suuntiin, joista lähinnä ovat hyötyneet johtoporras ja liitto itse. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että aika on ajanut AY-liikkeestä ohi, jossa mukana valitettavasti myös osa heidän jäsenistään roikkuu.

Sosiaalisessa elämässä haemme aina sopivaa viiteryhmää (Jari Sarasvuo taisi aikanaan puhua heimosta), johon ajatuksemme ja tapamme istuvat, ja josta löydämme meitä kohtaan luottamuksen arvoisia ihmisiä, ja joille mekin haluamme olla luottamuksen arvoisia.

Luottamus ja luotettavuus ovat perusta onnistumisille

Ja sitten myyntityö. Itse olen aina perustanut oman toimintani 100% luotettavuuteen: asiakkaan asiat eivät leviä muiden korviin ja pidän ja teen sen mitä lupaan, ja silloin kun lupaan, ja sillä tavalla kuten olen luvannut. Jos jotain ylitsepääsemätöntä tulee vastaan, reagoin heti kun asia tulee selville. Ja siksi hämmästyn joka kerta, kun asiakkaat kertovat kauhutarinoita juuri täysin päinvastaisista myyjistä.

Luottamus on ansaittua, ja se syntyy sanoista ja teoista – ja vielä tarkemmin sanottuna niin, että luvatuista lupauksista pidetään kiinni, ja että teot tukevat sanallisesti annettuja lupauksia. Jos luottamus maailmasta katoaa, niin mihin voimme luottaa? Kuulostipa kliseiseltä! Pahimmillaan luottamuksen mukana menee usko, toivo ja rakkaus – tai ainakin joku niistä.

Saatan olla hieman naiivi, koska haluan uskoa ihmisiin ja siihen, että ihmiset oppivat virheistään, ja että he haluavat aidosti hyvää toisille ihmisille, ja että he päivästä toiseen ovat muille osoitetun luottamuksen arvoisia. Sen pituinen se!