En enää muista, mistä artikkelista luin asian, missä sanottiin, että me suomalaiset olemme kansa, joka on valmis maksamaan 50 euroa siitä, ettei naapuri saa 100 euroa. Ja niin kuin hyvä ystäväni totesi, meillä Suomessa kateus voittaa kovankin kiiman. Olemmeko me oikeasti maineemme veroinen kateellisten kansa, jossa kellään toisella asiat eivät saisi olla paremmin kuin itsellä.

Kaikki mulle nyt heti!

Kateus näkyy suomalaisten elämässä sekä siviili- että yrityspuolella. Eikä unohtaa sovi esim. ammattiliittojen kikkailua KiKy-sopimuksen aikaansaamisessa. Sielläkin taustalla oli kateus, että joku muu saa enemmän kuin me.

Siviilipuolella tämä näkyy ihmisten autoissa, kodeissa, tai vaikkapa sitä, kenellä on rivitaloyhtiön komein kaasugrilli. Kertoipa eräs yrittäjä siitäkin, kun hän oli ostanut itselleen uuden auton, vaimolle pikkuauton jotta saa kuskattua perheen lapsia, ja meni vielä ostamaan kaasugrillin, niin eipä mennyt montaa viikkoa kun firman ovella oli verotarkastaja. Yrittäjä, joka on aina hoitanut kirjanpitonsa viimeisen päälle tarkasti, kysyi verotarkastajalta että miten keksitte tulla juuri nyt tarkastamaan yhtiön tilaa, niin verotarkastaja sanoi, että “tuli vihje”. Taisi vinkin antajana olla kateellinen naapuri, joka katsoit että naapurin kaverilla menee liian hyvin – ei varmasti ole puhtaat jauhot pussissa.

Itsekin jo 19 vuotta yrittäjänä toimineena tiedän, että yrittäjä joutuu ottamaan usein valtavan määrän riskejä, jotta yritys ylipäätään saadaan pyörimään kunnolla. Sitten tulevat eteen yrityksen kasvattaminen, työntekijöiden palkkaaminen ja suhdanteiden ennustaminen. Näistä yhdessä mahdollisten tuontantovälineiden hankinnan osalta tulee helposti miljoonien eurojen riski yrittäjän kannettavaksi.

Jos kaiken tuon ja kovan yrittämisen ja pitkien työpäivien jälkeen (minimissään yrittäjän työviikko on n. 60 tuntia – useilla enemmän) yrittäjä sitten menestyy, toinen suomalainen kokee oikeudekseen olla kateellinen ja epäilevä. Ja jos yrittäjä tekee konkurssin, sitten ollaan vahingoniloisia, ja todetaan vielä päälle, että “arvasinhan minä ettei tuosta mitään tule”.

“Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, “Itku pitkästä ilosta” ja muita “älykkäitä” suomalaisia sananlaskuja elämänohjeinamme

Mikä ihme meitä suomalaisia vaivaa? Miksemme voi olla aidosti iloisia kun toinen menestyy? Miksi iloitsemme menestyvien urheilijoidemme puolesta, tai jopa tuurilla loton täysosumarivin veikanneen puolesta, mutta kovan työn menestyksensä eteen tehnyt yrittäjä saa vain kuraa ja epäilyksen varjon päällensä?

Kun kaikki alalla toimivat hyväksyisivät sen tosiasian, että kaikki kauppoja ei voi saada, ja että tuotteet tai palvelut kannattaa myydä järkevällä katteella, kaikki voisivat paremmin ja yritykset tekisivät parempaa katetta ja tulosta.Talvisodan henki

Yrityspuolella kateus näkyy usein verisenä kilpailuna alalla toimivien kesken, ja valitettavan usein kilpailu kohdistuu hintaan. Tässä toteutuu alussa mainittu asia, eli kauppa ollaan valmis tekemään vaikka alle omien sisäänostohintojen, kunhan kilpailija ei saa kauppaa. Mitä järkeä? Kun kaikki alalla toimivat hyväksyisivät sen tosiasian, että kaikki kauppoja ei voi saada, ja että tuotteet tai palvelut kannattaa myydä järkevällä katteella, kaikki voisivat paremmin ja yritykset tekisivät parempaa katetta ja tulosta.

Meillä on pitkälti vallalla käsitys, että jos jollain on enemmän, se on minulta pois. Miksi me kadehdimme omalla työllään menestyneitä? Kaikillahan on sama mahdollisuus alkaa yrittäjäksi: toiminimen saa rekisteröityä alle 100 eurolla ja osakeyhtiön minimipääoma on 2.500 euroa. Netistä saat vielä muut ohjeet ilmoitusten tekemiseen jne. Jos yrittäjyys ei kiinnosta, aina voi opiskella omaa alaansa enemmän, jotta voi saada parempia ja paremmin palkattuja työtehtäviä.

Se kuuluisa “Talvisodan henki” – sille olisi taas käyttöä

Mitä tapahtuisi, jos kaikki alkaisivat iloita toisen menestymisen puolesta? Mitä jos vilpittömästi puhaltaisimme yhteiseen hiileen, jotta omaan alueen työllisyys saadaan nousuun, ja jotta koko Suomi saadaan nousuun – ilman pienintäkään epäilyä siitä, että joku muu on nyt saamassa minua enemmän jotain.

Olemme ennenkin tehneet kansana yhdessä jotain ainutlaatuista: puolustaneet maatamme, säilyttäneet itsenäisyytemme, luoneet menestyvän teollisuuden ja toimivan yhteiskunnan. Omalla tavallaan tuo kaikki on nyt enemmän tai vähemmän uhattuna maailmanlaajuisen taantuman ja teollisen murroksen ja digitalisaation vaikutuksista. Kuka on se johtaja/johtajat jotka saavat tämän kansan rivit koottua yhdeksi, ja “taistelemaan” rinta rinnan isomman hyvän yhteisen eteen? Ilman kateutta, sormella osoittamista ja epäluuloja?

Tämä on haaste!

Luin joskus haastekampanjasta, jossa osallistujien piti ajatella seuraavat 30 päivää vain positiivisia asioita. Ikävien asioiden ajattelusta seurasi yhden euron sakkomaksu. Maksimisakko päivässä viisi euroa. Kuukauden ajalta kertyneet sakot piti sitten lahjoittaa hyvään tarkoitukseen omalle suosikkikohteelleen. En tiedä, onko blogi oikea paikka haasteiden esittämiseen, ja silti haastan ne, jotka tämän kirjoituksen lukevat. Haastan teidät olemaan positiivisia koko heinäkuun: olkaa iloisia, hymyilkää, tervehtikää muita, avatkaa ovia, ja tehkää kaikkea mukavaa ja hyvää – sellaisia asioita, joista tulee itselle ja muille hyvä mieli. Sakkorangaistus edellä esitetyn mukaan negatiivisista ajatuksista ja synkkyydestä. Valitkaa oma hyväntekeväisyyskohteenne jo etukäteen.

Halutessanne voitte jakaa elokuun alussa kanssani sen, että “miten meni noin niinku omasta mielestä”? Paljonko tuli sakkomaksuja ja muuttuiko mikään omassa ajattelussa positiivisempaan suuntaan. Lähetä oma tarinasi jukka.heikkila@logotiimi.fi ja kerro kuinka kävi. Kuukausi on riittävän pitkä aika omien ajatusten ja asenteiden muuttamiseen. Otan itsekin haasteen vastaan. Miksikö valitsin heinäkuun? No siksi, että se on suomalaisten päälomakuukausi, jolloin saa viettää aika oman perheen ja läheisten kanssa. Ja onhan heinäkuussa myös lämmin ja aurinko paistaa, eikö niin? Hyvää kesää ja tsemppiä kaikille haasteeseen mukaan lähteville!