En ole mikään Facebookin “hevijuuseri”, mutta käytän sitä kuitenkin päivittäin. Ja sama pätee aika moneen muuhunkin sosiaalisen median viestimeen. Viime aikoina olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, että valtaosa uutisvirtojen kirjoituksista on negatiivista “nillittämistä” siitä, mitä joku sanoo tai tekee, tai toisaalta siitä, mitä joku jättää sanomatta tai tekemättä.

Onko ilmiö sitten uusi? Sitä en tiedä, mutta vasta nyt se on ottanut “pahemmin” silmääni. Muistan toki jo takavuosina, kun Tyyliniekka-blogistaankin tuttu Matti Airaksinen perusti sivuston “Positiivinen talousuutinen” vain siksi, että oli kyllästymiseen asti seurannut viestintää ja uutisointia siitä, miten huonosti asiat talouselämässä ovat. Toki tuolloinkin elettiin jo nykyhetkeen jatkunutta taloustaantumaa, mutta “nillittämällä” ja valittamallako asiat sitten paranevat?

Enpä oikein jaksa uskoa. Onpa kyse sitten yksilön tai yrityksen kehittymisestä ja pärjäämisestä, menestys ja onnistuminen vaatii oikeita ja oikea-aikaisia tekoja ja tekijöitä. Taustalla oleva positiivinen usko usein myös edesauttaa asiassa. Mikä sitten saa meidät sortumaan “nillittämiseen” ja valittamiseen?

Itse kun edustan x-sukupolvea, muistelen että jo teinistä saakka surut ja murheet purettiin ja käsiteltiin ystävien kesken, joista löytyi hyviä kuuntelijoita ja tukeva olkapää – ja parhaimmillaan myös ratkaisu käsillä olevaan haasteeseen. Nykyisin tämä huolien, murheiden, vit….sen ja kaiken muun pahan olon purkaminen on hyvin laajasti siirtynyt persoonattomaan ja kasvottomaan sosiaaliseen mediaan.

Eikä siinä vielä kaikki! Oman olon ja tuntojen purkamisen lisäksi monissa kirjoituksissa arvostellaan ja kritisoidaan tiettyjä henkilöitä, yhdistyksiä ja yrityksiä (perustuu omaan henkilökohtaiseen visuaaliseen havainnointiin). Eipä käy kateeksi niitä henkilöitä ja tahoja, jotka joutuvat SoMen “vihahyökkäysten” kohteeksi.  Tietyllä tavalla pahinta (ja joidenkin mielestä parasta) tässä on se, että vihapuheet ja kommentit herättävät paljon vastauksia ja vastakommentteja joko alkuperäistä kommenttia vastaan tai sen puolesta. Ja kun aihe on riittävän “mehevä”, hetken päästän pystyssä ilmiriita, jossa useimmat eivät enää kymmenien tai satojen kommentointien jälkeen kunnolla tiedä, mistä alkuperäinen vastakkainasettelu sai alkunsa.

Olen seurannut jopa keskusteluja, joissa alkuperäinen aihe käytännössä hukkui kokonaan sen vuoksi, että muutamat keskenään eri mieltä olevat henkilöt alkoivat käydä “omia taisteluitaan” alkuperäisen keskustelun ohessa. Mehevät kommentit asioihin kun herättävät usein vielä kiperämpiä vastakommentteja, ja siinähän se soppa sitten onkin valmis. Pahimmillaan ihmisten välinen kommunikointi ylittää vähintään hyvän maun rajat ja pahimmillaan mennään varmasti jo kunnianloukkaukseen saakka. Huono uutinen yrityksille ja yhdistyksille on se, että yhteisön kunniaa ei voi samalla tavalla loukata kuin yksityishenkilön – olipa kirjoittelu sitten mitä hyvänsä.

En ole aktiivinen SoMe-keskustelujen seuraaja, ja siitä huolimatta olen huomannut viime aikoina, miten pari yhdistystä ja yksi autoalan yritys ovat joutuneet “SoMe-raivon” (voi mikä sana…) kohteeksi. Puhumattakaan lukuisista henkilötason “väännöistä” julkisilla ja yksityisillä Facebook- seinillä. En voi välttyä ajatukselta, että ainakin välillä tuo “raivo” tuntuu kohdistuvan kovin tarkoitushakuisesti eri kohteisiin – olipa kyseessä yksityishenkilö, yritys tai yhteisö.

Omalla tavallaan pahinta tässä on se, että ihmisten kommentointiin ei juuri missään sosiaalisen median kanavassa ole mitään ennakkokritiikkiä. Kritisoitua tahoa tai henkilöä voidaan vapaasti “mutu”-pohjalta mollata, haukkua ja tuomita, ennen kuin sivujen ylläpitäjä tai kritiikin kohteeksi voi ja ehtii siihen reagoida. Ja usein vahinko on jo ehtinyt tapahtua siinä vaiheessa, kun esim. selviää, että väitetty tapahtuma, syyte tai kritiikki on täysin aiheeton, ja sen tueksi löytyy myös faktoja.

Alkuperäinen “syytös” ja väite jää helposti elämään ihmisten mieliin ja SoMen syövereihin. Kuten ystäväni kerran totesi: “kerran SoMessa – aina SoMessa”. Toinen ystäväni totesi, että “sääliksi käy kaikki julkkiksia ja yrityksiä, jotka joutuvat SoMe-raivon kohteeksi – vaatii kovaa nahkaa kestää sitä”. Sen verran mun tarvii loppuun lisätä, että kirjoitus ja mielipiteet ovat täysin omiani, ja perustuvat Suomessa (ainakin toistaiseksi) vallitsevaan sananvapauteen. En kirjoituksessani edusta mitään yritystä tai tahoa, joka olisi vaikuttanut tekstiini. En myöskään kirjoituksessani ole halunnut syyttää enkä syyllistää ketään – lähinnä tämä on ollut vapaata tajunnanvirtaa klo 8.00 alkaen autoa huollosta odottaessa. Toivotan omasta puolestani kaikille erittäin stressivapaata, iloista ja aurinkoista päivää!